maanantai 29. tammikuuta 2018

Täällä taas pitkästä aikaa


Tein tänä aamuna päätöksen, että jatkan tämän blogini kirjoittamista. Kuinka kauan se jatkuu, en tiedä, nyt ainakin toistaiseksi.

Luuydinsyöpä (havaittu 1999) on pysytellyt remissiossa eli se on niin hyvin piilossa, etteivät laborantit ja lääkärit ole sitä havainneet kahdeksan kuukauden välein tapahtuvissa kontrolleissa. Hyvä niin, onhan tuota jonkinmoista krämppää jo muutenkin lähes 70 vuotta ahkerasti käytetyllä kropalla. Olen kuitenkin riittävän hyvässä toimintakunnossa säännölliseen fyysiseen treenaamiseen eli painoharjoitteluun ja reippaaseen kävelyyn. Kun kroppaani hoitelen kunnollisella ravinnolla, venyttelyillä ja rullailuilla, saan yöni nukuttua kunnolla, etenkin, jos naapurit eivät onnistu häiriköimään.

Päivittäiseen puuhailuun netissä minulla kuuluu blogien kirjoittelua ja markkinointia. Iltaisin katson telkkarista sellaisia ohjelmia, joiden katson antavan jonkinmoista potkua elämään. Viikonloppuisin relaan pelaamalla toimintapelejä joko tietokoneella tai pleikkarilla. Nämä kaikki mainitsemani pitävät päänuppini terävämpänä. Tässä iässä näet sen toiminta ei ole samalla tasolla kuin nuorempana, vaikkei dementiaa tai alzheimeria olekaan.

Kämppäkaverina on edelleen kissani, Ninni Adalmina, joka täyttää parin kuukauden päästä jo kuusi vuotta. Siitä on runsaasti seuraa ja varmasti myös terveydellistä etua. Tärkeää on myös, että on joku, josta voi huolehtia.



Olen ollut aviossa kolme kertaa, ja eronnut myös kolmasti. Viimeisestä erosta on jo lähes 20 vuotta. Toisaalta, en kaipaa elämääni enää mitään draamaa, en myöskään tarvitse apua kotiaskareihin, mutta toisaalta, en ole seniili. Naiselle olisi siis käyttöä muutenkin kuin vain henkisenä kumppanina. Never say never... älä koskaan sano, ei koskaan. Ehkä vielä joskus kaltaiselleni nirsolle miehelle löytyy sopiva viehättävä, siro, älykäs, liikunnallinen ja naisellinen olento.

Psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoittaa yhteishyvä-lehdessä (1/2018, sivu 30):

Mistä lisää rakkautta? 

Miten saa lisää rakkautta elämään?

Aitojen ihmissuhteiden äärellä ollaan hyvin vähän. Tuhat Facebook-kaveria ovat onnellisuuden kannalta yksi lysti, yksi tai kaksi aitoa ystävää lisää sitä valtavasti. Jos haluat hyviä ihmissuhteita, katso, vietkö itse asioita siihen suuntaan, että toive voi toteutua. Liian usein odotamme muiden toimivan.

Miten voi lisätä ystävyyttä ympärilleen? 

Olemalla kiinnostunut toisesta. Kaikki kaipaavat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Kysymykset ovat hunajaa mielelle. Pitää malttaa antaa toiselle tilaa eikä vain tuutata omaa tarinaansa.

Mikä on tyypillisin virhe, jonka läheisyyttä tavoitteleva tekee? 

Keskitymme liiaksi siihen, olemmeko täydellisiä. Ei täydellisyys kiinnosta vaan inhimillisyys. Ihmissuhteisiin saa mennä virheineen ja suhteisiin kuuluu myös ruttuisuus.

Onko kumppanin etsiminen Tinderistä ja netistä pinnallista? 

Aina kumppania on etsitty jostain. Olennaista on, ettei vetäydy omiin oloihinsa ja että tekee omasta elämästään hyvää. Ei kannata ripustautua siihen, että vain parisuhde toisi onnen.

Kiireen keskellä ei ehdi viettää aikaa läheisten kanssa. Mikä neuvoksi? 

Ota kalenteri käteen ja mieti, mikä on tärkeää. Pienten lasten kanssa kodin ulkopuolisille ihmissuhteille ei aina ole aikaa, ja joku valittaa, että harrastusrumha estää tapaamasta ystäviä. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada. Valitsematta jättäminenkin on valinta.




2 kommenttia:

Muikkunen79 kirjoitti...

Tervetuloa takaisin :) Tätä blogia on mukava lukea.

Arto Painilainen kirjoitti...

Hei Muikkunen,

Kiitos kommentistasi. Koetan nyt saada aikaiseksi ainakin pari postausta viikossa. Hyvää vuoden ja "talven" jatkoa Sinulle.

t. Arto P.