perjantai 14. heinäkuuta 2017

Läskille kyytiä - Osa 2. Aamuaerobiset

Käyn maastopyörääni ulkoiluttamassa aamuisin, koska
  • saan sillä päiväni reippaaseen alkuun
  • muuten olisivat ulkoiluni vähissä
Rasvanpolttokauteni ensimmäisellä viikolla käytin pyörälenkkeihini aikaa noin 30 minuuttia viitenä päivänä (ma-pe) viikossa. Nyt toisella viikolla niiden kesto on ollut noin 40 minuuttia ja ensiviikolla 50 minuuttia. Vältän kohottamasta pulssiani anaerobiselle tasolle, mutta pidän sen silti sellaisena, että olen koko ajon ajan lievästi hengästynyt. Olen siis aerobisella tasolla.


Kun pari vuotta sitten vein pyöräni huoltoon ammattilaiselle, tämä ihmetteli, miksi olin valinnut itselleni tuollaisen raskaan pyörän. Kerroin hänelle, että pyörää hankkiessani vuosituhannen vaihteessa, minun oli valittava sellainen, jossa on hyvä jousitus. Vuonna 1999 diagnosoitu luuydinsyöpä oli näet aiheuttanut etenkin selkärankaani vaurioita, joille tärähdykset eivät olleet hyväksi. Minulla on siis masokistinen pyörä. Nyt voisin toki ajella vaikkapa fitnesspyörällä (kuten maatiepyörä, mutta suora ohjaustanko).

Fitnesspiireissä monet uskovat, että rasvaa palaa tyhjällä vatsalla aamulenkin aikana paremmin kuin muihin aikoihin päivästä. Niin voi olla, tai sitten ei. Kaikesta kun voidaan olla ainakin kahta mieltä. Ota siitä sitten selvää!





Seuraavalla kerralla, ehkä jo huomenna, kerron Sinulle punttitreeneistäni (kiertoharjoittelut perusliikkeillä). Tervetuloa silloin taas lueskelemaan.



Ei kommentteja: