perjantai 18. tammikuuta 2013


LANCEN KEPULIKONSTIT

Lance Armstrongilla todettiin vuonna 1996 kivessyöpä, joka oli muodostanut etäpesäkkeitä myös aivoihin ja keuhkoihin. Syöpä saatiin kuriin kovilla hoidoilla, joihin kuului vahvaa lääkitystä kuten esimerkiksi solumyrkkyjä, antibiootteja, kipulääkkeitä ja kortisonia.

Tämän jälkeen Lance voitti seitsemän kertaa (ensimmäinen voitto vuonna 1999) Tour De Francen eli Ranskan ympäriajon, jota voidaan hyvillä syillä pitää maailman rankimpana turneena. Yhdelläkään noista hän ei aikanaan jäänyt kiinni dopingista.

Kun itselläni todettiin luuydinsyöpä vuonna 1999, ajattelin, että se oli sitten siinä, minun elämäni. Kun pikkuhiljaa syöpäni väistyi kovilla hoidoilla ja samalla vointini kohentui, uskoin selvinneeni sillä kertaa elossa. En kuitenkaan uskonut voivani enää pyöräillä. Se kun oli ollut lapsesta saakka yksi tärkeimmistä liikuntaharrastuksistani. Kun näin miten Lance Armstrong menestyi, hankin itselleni pyörän, tosin maastomallisen, jossa on iskunvaimentimet. Selkäni kun ei sietänyt minkäänlaisia tärähdyksiä. Uudella pyörälläni aloitin sitten lenkkeilyn – siis Lance Armstrongin innostamana.

On kurjaa, että doping on tullut jäädäkseen lähes kaikkeen kilpaurheiluun. Siksi yhden yksittäisen urheilijan massiivinen mollaaminen ja henkinen ja taloudellinen nitistäminen on kohtuutonta. Etenkin se on sitä silloin, kun kyseinen henkilö on ollut antamassa toivoa tuhansille toivonsa menettäneille ihmisille.

Valheella on aina enemmän tai vähemmän lyhyet jäljet. Niinpä olisi Lancenkin kohdalla ollut hyvä kertoa heti totuus eli, että oli käyttänyt epoa, veritankkausta, kasvuhormonia ja testosteronia.

Lisää asiaa aiheesta:

RULLAUSTA JA TUULEN HUMINAA

Jokaisen niin sanotun terveen olisi hyvä jossain vaiheessa elämäänsä kokeilla miltä tuntuu liikkua pyörätuolilla. Useimmilta se varmaan luonnistuu tasaisella pinnalla ja hiljaisella vauhdilla. Eteneminen tyssää kokemattomalta pyörittäjältä heti pienenkin esteen ilmestyessä pyörien alle.

Jos joutuu pyörätuoliin aikuisiällä jonkin vammauttavan onnettomuuden vuoksi, vain aniharvalla tulee mieleen jatkaa aikaisempaa urheilu-uraa uudella lajilla tai peräti alkaa "noviisiurheilijaksi". Moneen korvien väliin iskee lähinnä luovuttamisen ajatus: enää en kyllä liiku lainkaan, vaan istun, makaan ja murjotan.

Niin purjelautailu kuin keihäänheittokin ovat erittäin vaativia lajeja, joissa menestymiseen tarvitaan hyviä perintötekijöitä, lujaa työtä ja henkistä voimaa. Siitä huolimatta olisin asettanut ”vammaiset” kelaajat ykköseksi ja kakkoseksi.

Suomessa harrastetaan valtava määrä erilaisia lajeja. Tässä linkki listaan lajien parhaista urheilijoista viime vuodelta:
Onnittelut kaikille luettelon urheilijoille ja myös niille, jotka ovat omassa nimeämättömässä lajissaan jääneet vaille mainintaa.



PÄIVÄN AJATELMA

Minun kohdallani kaikki alkoi pienestä hiirestä.

Walt Disney

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA ...



5 kommenttia:

Bobby Jean / Heidi kirjoitti...

On hyvä, että näissäkin asioissa on se parempikin puoli olemassa - että innosti muita urheilun pariin. Harmi, että se tapahtui epärehellisin keinoin. Lance totesikin, ettei olisi koskaan voittojaan voittanut puhtain keinoin. Eli ilman näitä epärehellisiä keinoja ei hän olisi innostanut muita. Kaikella asialla on kaksi puolta ja niitä on jännä tarkastella jälkeenpäin, että mitä kaikkea olisi ollut ja mitä ei olisi ollut, jos suurta virhettä ei olisi tapahtunut (tehty).

Itse en juuri voi sympatiaa tuntea häntä kohtaan. Aivan liikaa tapahtui vielä ja etenkin sen jälkeen, kun ensimmäiset epäilyt aikoinaan heräsivät. Kuten hänkin sanoi, hän viettää loppuelämänsä pyydellen anteeksi. Uskoisin, ettei sekään riitä. Varsinkin, kun hän edelleen puolustelee itseään.

Arto Painilainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Heidi. Aurinkoista ja onnellista viikonloppua.

Ari kirjoitti...

Ei Marit Björgenkään ole takuulla ihan puhtain keinoin pärjäävä urheilija, ei ainakaan nilla lihaksilla joita tuskin saa ihan tavallisella harjoittelulla.

Ei kukaan voi olla noin ylivoimainen vuodesta toiseen

Arto Painilainen kirjoitti...

Kiitos postauksestasi, Ari.

Aron Viestitin kirjoitti...

Ajatuksia herättävä näkökulma kaluttuun aiheeseen.