maanantai 24. syyskuuta 2012


OPI ARVOSTAMAAN ERILAISUUTTA


Ihmiset havainnoivat maailmaa kovin eri tavoin. Mutta onko se aina kiusaksi, vai voisiko toisen havainnointitavasta oppia jotain?

Ensivaikutelman voi antaa vain kerran. Kun tapaamme uusia ihmisiä, muodostamme mielessämme nopeasti kuvan siitä, millaisia he ovat. Kuva perustuu kuitenkin usein enemmän ennakkokäsityksiimme ja aiempiin kokemuk­siimme kuin siihen, mitä uusi tutta­vuus todella viestii.

"Ihmisellä on taipumus nähdä se, mihin uskoo. Haasteet vuoro­vaikutustilanteissa johtuvat siitä, että ihmiset ovat omasta mieles­tään oikeassa ja pitävät siitä tiukasti kiinni. Kilpailu oikeassa olemisesta ei johda aitoon kohtaamiseen", kertoo työyhteisövalmentaja ja kouluttaja Matti Alpola.

Hän käyttää työssään yksilöiden, työyhteisöjen ja urheilijoiden henkisenä valmentajana muiden menetel­mien ohella NLP:tä eli neuro-lingvististä ohjelmointia. NLP on sovelletun psykologian suuntaus, jolla ei ole yhtenäistä teoriapohjaa. Teoriaa on kritisoitu tieteellisen näytön puut­teesta, mutta sitä käytetään esimer­kiksi urheiluvalmennuksessa.

"NLP on mallittamisjärjestelmä, joka lähtee oletuksesta, että ihmisen mieli, kieli ja keho ovat samaa järjes­telmää", Alpola selventää.

"Minulle se on jäänyt lähinnä taus­tateoriaksi, joka on auttanut ymmärtä­mään ihmismielen toimintaa."

NLP:ssä ajatellaan, että jokaisella ihmisellä jokin aisteista on valikoi­tunut ensisijaiseksi havaintoväli­neeksi. Se, käytämmekö havaintojen tekemiseen ja oppimiseen vahvimmin näkö-, kuulo- vai tuntoaistia, vaikut­taa muun muassa siihen, millaista kieltä mieluiten käytämme ja miten opimme parhaiten.


Näkevä, kuuleva vai tunteva?

Oman ensisijaisen aistinsa voi tun­nistaa palauttamalla mieleen jonkin oppimistilanteen. Liittyikö oppimi­nen johonkin nähtyyn, kuultuun vai tehtyyn? Vastaus paljastaa aistin, jolla ihminen asioita luontevimmin käsittelee.

"Yleensä jokin aistikanava on vah­vin. Toisilla ne voivat olla tasavah­voja. Voisi sanoa, että mitä enemmän käytämme eri aistikanavia, sitä moni­puolisempaa oppimisemme on", työ­yhteisövalmentaja Alpola selventää.

Löydä vahvin aistikanavasi

Ympyröi itsellesi sopivin vastausvaihtoehto.

1. Kuinka kokoat uuden kirjahyllyn?

a) Katson pakkauslaatikon kuvasarjan.
b) Pyydän kaveria lukemaan ohjeet.
c) Kokeilen, kunnes saan osat sopimaan yhteen.

2. Millaiseen kulttuuririentoon osallistut mieluiten?

a) Menen taidemuseoon.
b) Käyn konsertissa.
c) Tanssin ja liikun.

3. Ajat vastamuuttaneen ystäväsi luo ensimmäistä kertaa.
Miten haluat ajo-ohjeet?

a) Kartalla.
b) Suullisesti.
c) Aiempia, tuttuja reittejä kuvailemalla.

4. Mikä on kodissasi tärkeintä?

a) Siisteys ja viihtyisyys.
b) Hyvä äänieristys ja rauhallisuus.
c) Tila, jossa voin liikkua vapaasti ja levittää tavaroita.

5. Mitä seuraavista sanonnoista toistat useimmin?

a) "Minusta näyttää siltä, että..."
b) "Kuulinko oikein, että..."
c) "Hihat ylös ja toimeen, sillä..."

Eniten a-vastauksia saaneet ovat näkeviä. Eniten b-vastauksia saaneet ovat kuulevia. Eniten c-vastauksia saaneet ovat tuntevia.


Miten toimia ristiriita-tilanteessa?

Valmentava psykologi Ilona Rauhala kannustaa harjoittelemaan toisten kohtaamista. Tärkeää on kuunnella ja olla avoin, ilman val­miiksi mietittyä vastausvaihtoehtoa tai toisen puheen jatkuvaa ana­lysointia.

Rauhala neuvoo, että haastavassa vuorovaikutustilanteessa voi harjoitella toisen näkemistä vaikka tammen­terhona: kaikissa on enemmän kuin mitä päälle näkyy.

"Tammenterho näyttää mitättömältä ja vaatimattomalta, mutta siinä on sisäänrakennettuna potentiaali kasvaa jykeväksi tammeksi vahvoine juurineen ja kerroksineen", Rauhala selittää.

Näkevä käyttää ensisijaisesti näkö­aistia tiedon keräämiseen. Kalkki, mikä on näkyvillä, on olemassa. Asiat muistuvat mieleen kuvina. Puheessa vilisee vertauskuvia ja kuvauksia siitä, miltä asiat, ihmiset tai tilanteet näyttävät. Näkevä tarvitsee runsaasti virikkeitä, tekee useita asioita yhtä aikaa ja oppii nopeasti uutta. Ohjeet hän ottaa mieluiten kirjallisina.

Kuulevan kuuloaisti on vahvim­min painottunut. Hän haluaa kuulla puheen selkeästi ja muistaa asiat ja tapahtumat siitä, mitä kuuli. Kuuleva painottaa omassa ilmaisussaan ääniä, rytmiä tai järkeilyä kuvaavia sanoja. Kuuleva puhuu, luennoi tai kertoo mielellään tarinoita. Kuulevalle saa viestin parhaiten perille puhumalla ja kertomalla sen, mikä asiassa olisi jär­kevä tapa toimia.

Tuntevan ensisijainen tapa käsitellä asioita on tuntoaisti. Asiat ja ihmi­set ovat olemassa vasta, kun niistä on omakohtainen kokemus. Tunteet ja niiden esille tuominen korostuvat puheessa. Tunteva ryhtyy usein tuu­masta toimeen eikä jaksa kuunnella pitkiä puheita. Hän mielellään pyytää käymään asioita yhdessä läpi.


Tunnista toisen vahva aisti

Kun tunnistamme oman tapamme asioiden omaksumiseen ja ymmär­rämme toisten ihmisten erilaista havaitsemistapaa, opimme jättämään kuulemamme töksäytykset tai mie­lestämme omituiset toimintatavat omaan arvoonsa. Eri aistien kautta asioita käsittelevät ihmiset saattavat antaa samalle sanalle täysin eri mer­kitykset.

Toiseen ihmiseen saa paremman yhteyden, kun tunnistaa tämän ensi­sijaisen aistikanavan. Omat ajatukset saa paremmin perille, kun ottaa huo­mioon kuulijan hahmottamistavan. Tarkkuutta arvostavalle kuulevalle kannattaa esittää asiat yksityiskohtai­semmin kuin laaja-alaisuutta tärkeänä pitävälle näkevälle tai tunteita arvosta-valle tuntevalle havainnoitsijalle.

"Sanavalinnat ovat yksi tapa tun­nistaa toisen tapoja prosessoida asioita. On muitakin tapoja, mutta niitä ei tule sekoittaa luonteenpiir­teisiin. Prosessointitapoja voidaan käyttää myös tilannesidonnaisesti", Alpola kertoo.

Hänen mukaansa eri aistikanavaa käyttävät suhtautuvat esimerkiksi eri tavoilla musiikkiin. Näkevälle musiikki on kuvia, kuulevalle ääntä ja tuntevalle tunnetta.
Voidakseen täysin ymmärtää toi­sen ihmisen ajattelua, tuntemuksia ja aiempia kokemuksia, maailma tulisi kokea täsmälleen samoin kuin toinen. Siihen ei kukaan meistä kykene.

Matti Alpola kehottaa arvosta­maan ihmisten erilaisuutta eikä näke­mään sitä vain asiana, jota pitäisi sie­tää tai koettaa kestää.

"Rakentavampaa olisi ajatella, millä tavalla toisen ihmisen erilai­suus voi rikastuttaa omaa toiminta­tapaa ja mitä siitä voisi oppia tai ottaa omaan ajatteluun."

Seuraavan kerran, kun jonkun toiminta harmittaa sinua, mieti, mitä opetettavaa hänellä voisi olla. Onko hänessä jotain, mitä voisit arvostaa, nähdä kauniimmin? Tämä on taito, jota kannattaa harjoitella, silla harjoi­tus tekee mestarin.

Lähde: yhteishyvä syyskuu 2012, sivut 74-77.


Ei kommentteja: