keskiviikko 2. marraskuuta 2011

VITAMIINITUTKIMUS OLI UUTISANKKA!

Seitsemän vuotta naftaliinissa ollut iowalaisten mummujen tutkimus kaivettiin esiin, jotta Itä-Suomen yliopistossa vallitseva ravintolisien vastustus saisi huomiota mediassa. Raportin tuloksia on tulkittu ja uutisoitu tahallaan tarkoitushakuisesti ja väärin Suomen ja muiden maiden tiedotusvälineissä. Eipä ihme, että asiantuntijat ovat tyrmänneet tutkimuksen epäluotettavana.


Tässä tulee kritiikkiä, jonka on laatinut biokemian tohtori
Aleksandra Niedzwieck, Dr Rath Foundationin varatutkimusjohtaja.

Tutkimus ei täytä alkeellisiakaan vaatimuksia, joiden perusteella voitaisiin väittää, etteivät ravintolisät ehkäise tavallisia kansantauteja, kuten jo omassa kritiikissäni totesin. Tutkimuksessa on useita virhelähteitä, joita tohtori Niedzwieck ruotii seuraavassa.

Iowalaisten naisten tutkimuksessa kyseltiin lomakkeella ruokatapoja ja ravintolisien käyttöä kolmena ajankohtana vuosina 1984–2004. Mistä mahtoi johtua, että kesti seitsemän vuotta, ennen kuin tulokset julkaistiin lokakuussa 2011 Archives of Internal Medicine -lehdessä? Miksi ylipäätään vanhentuneista tiedostoista haluttiin kaivaa esille tietoja, jotka julkaistiin muka uutena tutkimuksena, ja siihen liitettiin vielä pääkirjoitus juuri tässä nimenomaisessa lehdessä? Miksi pääkirjoituksen laatijoiksi kutsuttiin juuri serbialainen Goran Bjelakovic ja tanskalainen Christian Gluud, jotka olivat 2007 julkaisseet Amerikan Lääkärilehdessä antioksidanttien vastaisen meta-analyysin, joka uudelleen analysoituna osoittautui väärentelyksi. Esitän seuraavassa kritiikkiä tutkimuksen menetelmistä:

Ikääntyvien naisten ravintolisien käyttöä ei selvitetty kunnolla. Tutkimus uutisoitiin niin, että kaikki ravintolisät ovat turhia, vaikka tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain muutamaa ainetta. Vanhojen, noin 80-vuotiaiden naisten otos ei edusta koko väestöä. Tilanne on samankaltainen kuin jos väitettäisiin, ettei mitään lääkkeitä tarvita, kun yskänlääke ei kerran toimi.

Rautaa ja kalkkia lukuun ottamatta muiden ravintolisien käyttö ei korreloinut tilastollisesti merkitsevästi kuolemiin, vaikka uutisoinnissa niin väitetään. Naisten itse ilmoittama raudan päivittäinen saanti – mikä saattoi olla hyvinkin satunnaista ja lyhytaikaista – vaihteli 0–400 mg. Totta kai tällainen vaihtelu pohjautuu eri ihmisten erilaiseen tarpeeseen. Syöpään sairastuneilla (joita aineistossa oli 3524 naista) on yleensä anemia, jolloin heille suositeltiin tai määrättiin rautalisää. Kun nämä potilaat sitten kuolivat syöpään, saatiin tilastollinen yhteys raudan saantiin ja kuolleisuuteen. Yhteys on vain näennäinen, eikä se osoita syy-seuraus -suhdetta. Palomiehet ovat paikalla, kun palaa, mutta eivät he sytytä tulipaloja.

Tutkimuksessa ei selvitetty, söivätkö naiset rautaa (ja/tai kuparia) sellaisenaan vai esimerkiksi monivitamiini-hivenainevalmisteissa. Niitä ei mitenkään määritelty, joten "monivitamiinivalmiste" saattoi sisältää useita hiven- ja kivennäisaineita tai sitten ei.

Muuten, oletko itse koskaan täyttänyt 16-sivuista kyselytutkimusta omista elintavoistasi? Uskotko, että kaikki kruksaamasi tiedot todella vastaavat todellisuutta?

Tulosten tulkinta osoittaa täydellistä pienoisravintoaineiden käytön ja solubiologisten vaikutusmekanismien tuntemusten puutetta. Tutkijat kuvittelivat, että naiset käyttivät samaa tai samoja valmisteita päivittäin yhtäjaksoisesti 19 vuotta. Näinhän ei tietenkään ollut asianlaita. Tutkijoilla ei ole mitään tietoa siitä, kuinka naiset olivat sitoutuneet ilmoittamaansa ravintolisien käyttöön. Sitoutuminen on aivan oleellinen seikka arvioitaessa ravintolisien vaikutusta päätetapahtumiin eli tässä tapauksessa naisten kuolemansyihin.

Mursun työryhmä ei selvittänyt, miksi naiset käyttivät ravintolisiä. Tutkijat eivät myöskään määritelleet mitä ne tarkoittavat "ravintolisän käyttäjällä". Onko se henkilö, joka on ottanut vitamiinipillerin silloin tällöin, ehkä muutamana päivänä vuodessa tai kuukaudessa tai ylipäänsä joskus? Tämä on erittäin tärkeä näkökohta, sillä tohtorit Bjelakovic ja Gluud, jotka laativat pääkirjoituksen tämän tutkimuksen pohjalta, määrittelivät vitamiinien käyttäjäksi jokaisen joka edes kerran vuodessa oli nielaissut yhdenkin tabletin. Suomalaisessa Setti-tutkimuksessakin beetakaroteenin tappamaksi laskettiin mies, joka kuoli ehdittyään nielaista yhden ainoan beetakaroteenikapselin. Toisin sanoen: Onko tutkimuksen tarkoitus kertoa todellisia vaikutuksia vai tukea ennalta päätettyjä ennakkoluuloja?

Suurin sekoittava tekijä, joka todennäköisesti selittää tulokset, oli se, etteivät tutkijat selvittäneet naisten terveydentilaa. Päätutkijana esiintyvä Jaakko Mursu oli tutkimuksen alkaessa 14-vuotias. Uskotko, että hän oli edes mukana suunnittelemassa tutkimusta? On päivän selvää, että ravintolisien käyttö liittyi naisten sairauksiin: Sairastuneet käyttivät ravintolisien enemmän kuin terveet. Kun he sitten aikanaan kuolivat tauteihinsa, asiasta syytettiin ravintolisiä. Englanniksi ilmiö tunnetaan nimellä "sick-user effect". Sitä Mursu ei ottanut lainkaan huomioon. Ja miksei ottanut? Koska hän halusi syyttää naisten kuolemista ravintolisiä – ei sairauksia eikä lääkkeitä.

Aineistosta käy ilmi, että 1984–2004 monet naiset ilmoittivat potevansa verenpainetautia ja diabetesta, joihin heille oli määrätty reseptilääkkeitä. Vuonna 1984 peräti 3524 naisilla oli jo todettu syöpätauti. Tottakai he käyttivät ravintolisiä useammin kuin terveet. Syöpäpotilaat tietävät, että ravintolisät vähentävät muun muassa kemoterapian ja sädehoidon sivuvaikutuksia, muun muassa aivosolujen tuhoutumista eli "kemoaivoa". Mursun raportissa ei edes yritetty raportoida naisten lääkkeiden käyttöä, eikä sitä voitu siis korreloida kuolleisuuteen. Tiedämme, että lääkkeiden käyttö on neljänneksi yleisin kuolinsyy. Yhdysvalloissa kuolee lääkkeisiin vuosittain enemmän ihmisiä (lähes 38 000) kuin liikenne- ja ampumisonnettomuuksiin (36 000 ja 31 000). Miksei Mursu kirjoita mitään lääkkeiden yhteydestä naisten kuolemiin?

Hormonikorvaushoitoa käytti alussa 13,5 % viitamiinien käyttäjistä ja 7,2 % muista naisista. Tutkimuksen lopussa vuonna 2004 hormonien käyttäjien osuus oli 9,7 % ravintolisiä syöneistä ja 4,8 % muista. Hormonikorvaushoidon tiedetään lisäävän syövän, sydäntautien ja kuoleman riskiä. On todennäköistä, että hormoneita käyttäneet naiset söivät muita enemmän ravintolisiä vähentääkseen riskejään. Tässä ryhmässä sattuikin vähemmän ennenaikaisia kuolemia kuin oli odotettavissa. Miksi? Koska ravintolisät suojasivat hormonihoidon vaaroilta. Miksei Mursu pohdi yhtään tätä seikkaa?

Sekoittava seikka on myös se, että suurin osa (80 %) ravintolisiä käyttämättömistä putosi pois seurannasta. Sitä vastoin vitamiinien käyttäjiksi luokitelluista vain 30 % putosi pois. Miksei Mursi kommentoi tämän ilmiön syytä? Näin ollen lopulliseen arvioon päätyi yli 16 000 ravintolisien käyttäjää ja vain 2800 ei-käyttäjää. Eikö tämä herätä mitään ajatuksia? Miksei tätä kerrota tutkimusraportissa eikä Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa?

Tutkimuksen uutisoinnissa kaivettiin tarkoitushakuisesti esille vain ravintolisien kielteisiä vaikutuksia, kun taas myönteisistä vaiettiin. Kaiken lisäksi Mursu työryhmineen ei osaa selittää väitteitään biokemiallisesti.

Lue myös:

Why you should not stop taking your vitamins

Tri Antti Heikkilä kommentoi tutkimusta omassa blogissaan

MTV3: Yliopistojen vitamiinipäätelmät nuoleskelevat rahoittajia

MTV3: Vitamiinitutkimuksen tulokset täysin virheellisiä ja väärin tulkittuja


Lähteet: Tri Tolosen uutiskirje ja

Jaakko Mursu, Kim Robien, Lisa J. Harnack. Dietary Supplements and Mortality Rate in Older Women. The Iowa Women’s Health Study. Arch Intern Med 171(18) Oct 2011;171(18) 1625-33 Free Full Text pdf

Bjelakovic G, Gluud C. Vitamin and mineral supplement use in relation to all-cause mortality in the Iowa Women+s helath Study. Comment on Dietary Supplements and Mortality Rate in Older Women. Arch Intern Med 2011;171(18) 1633-4.





TERVEYTTÄ RUKIILLA

Ruisleivällä, omalla terveysvaikutteisella elin­tarvikkeellamme, on pitkä historia. Itäsuoma­laisten perinteisen ruislimpun ja länsisuoma­laisten kuivatetun reikäleivän rinnalle on ke­hitelty ruisleipämuotoja joka makuun. Yh­teistä ruisleiviksi kutsutuille leiville on, että niihin käytettävästä viljasta vähintään puolet on oltava ruista.


Tottumus valita pala ruisleipää ruoan seu­raksi on yksi terveytemme peruspilareista. Täysjyväruisleipä sisältää kuitujen lisäksi runsaasti B-vitamiineja ja kivennäisaineita.

Runsaan kuitupitoisuutensa ansiosta ruislei­vän hiilihydraatit imeytyvät hitaasti ja pitä­vät energiansaannin tasaisena.

Leipää suositellaan syötäväksi 6-9 palaa päivittäin, jotta päivittäinen kuidunsaanti yl­täisi 25-35 gramman tasolle. Vaikka kuitua saa kaikista kasvikunnan tuotteista, täysjyvävilja on kuidun paras lähde. Täysjyväruisleivässä kuitua on parhaimmillaan 13-14 g/100 g.

Kuitu voidaan jakaa liukenemattomaan ja liukoiseen kuituun. Liukenematon kuitu aut­taa painonhallinnassa ja sitoo ravinnon haitallisia yhdisteitä suojaten samalla ruoansu­latuskanavan sairauksilta. Liukenemattoman kuidun on myös todettu ehkäisevän tyypin 2 diabetesta. Liukoinen kuitu edistää puoles­taan hyödyllisten bakteerien toimintaa suo­listossa. Tutkimukset antavat viitteitä, että varsinkin rukiin sisältämät kuitukompleksit ja yhdisteet antaisivat suojaa muun muassa sydän- ja verisuonitauteja seka joitakin syö-pälajeja vastaan.

Lähteet: Leipätiedotus. Rauramo Ulla, Ruis - suomalaisten salainen ase.





ENGLANNINKIELISESSÄ BLOGISSANI eilen
  • 6 Things Killing Your Testosterone Levels
  • 7 Steps To Boost Testosterone Levels Naturally
  • Two Of My Latest Workouts
http://fitnesstips-kuntoguru.blogspot.com

HUOM! Pyrin kirjoittelemaan suomenkielistä blogiani ma+ke+pe ja englanninkielistä ti+to+la.

Ei kommentteja: