keskiviikko 28. syyskuuta 2011

RUUMIINRAKENNE (miehet)

Tyypilleen uskollinen

Huom! Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla.

Tiedotusvälineitten jauhamassa "suurin-on-kaunein"-kulttuurissa keskitason mies tuntee itsensä ... jos ei riittä­mättömäksi, niin ainakin hieman vähäpätöiseksi. Syvällä sydämessä tiedämme, ettei luonto ole tarkoittanutkaan kaikkia teräsmiehiksi. Mutta jotenkin vaivihkaa ja harmi­tellen olemme varmoja siitä, että kaikki on omaa syytäm­me: jos vain olisimme treenanneet hieman useammin, nostaneet vähän enemmän puntteja, muistuttaisimme vartaloltamme enemmän tuttuja Hollywoodin ihanteita.

Väite, jonka mukaan kaikki lähtevät samoilta kalkki­viivoilta, ei täysin pidä paikkaansa. Babe Ruthia ei muo­vailtu sprintteriksi, ja jos nyt mahdut 50-numeron pu­kuun, et luultavasti kovin pian tarvitse 56-nurneroista. Toisin sanoen, voit ahtaa itseesi pastaa, nostaa päivittäin puntteja ja katsella kymmenen Schwarzenegger-leffaa peräjälkeen, etkä loppujen lopuksikaan näytä Terminaattorilta, elleivät perintötekijäsi ole suoneet sinulle sen­tyyppistä fysiikkaa.

Se ei tarkoita, ettetkö voisi vaikuttaa luontoäidin muo­vailemiin muotoihin. Ihmisruumis on uskomattoman plastinen. Luuston rakennetta ei voi muuttaa, mutta lui­den päällä olevaa voi muokata liikunnalla ja ruokavaliol­la ja tuoda näin esiin parhaat puolet ruumiinrakenteesta.


Eri rakennetyypit

Olemme kaikki perineet selkeän hahmon, niin sanotun somatotyypin. Pulskat, rotevat kaverit, jotka ovat vaivaa näkemättä vahvoja, ovat endomorfeja. Mesomorfit ovat lihaksikkaita miesmallityyppejä. Pitkät ja laihat, joilla ei ole paljon rasvaa eikä lihaksia, ovat ektomorfeja.

Todellisuudessa vain harvat meistä vastaavat täsmäl­leen luokituksen tyyppejä. Mies voi olla vankka kuin endomorfi, mutta ketterä ja nopea kuin mesomorfi. Jos suu­rin piirtein tiedät, mitä tyyppiä olet, voit suunnitella harjoitus- ja ruokavalio-ohjelman, joka hyödyntää parhaiten luontaisia ominaisuuksiasi.

Kaikkia ei ihastuta ajatus nähdä vaivaa kehon muok­kaamisesta - tai, katsoaksemme toiselta kantilta, taistella niitä muutoksia vastaan, joita alkaa näkyä kolmenkym­pin rajapyykin ohitettuamme. Jotkut sanovat sitä turha­maisuudeksi. Tarkemmin ajatellen, todella turhamaisia ovat kuitenkin miehet, jotka pitävät kehoaan täydellisenä sellaisena kun se on.


Suuret ja vahvat endomorfit

Vaikka endomorfit eivät tanssahtele perhosen keveydel­lä, he ovat yllättävän vikkeliä ollessaan hyvässä kunnos­sa. Heidän painopisteensä on matalalla ja he pystyvät vä­hällä vaivalla kasvattamaan vahvat lihakset, mikä tekee heistä ystävän jokaiselle muuttoapua tarvitsevalle. Endo­morfit ovat hyviä kohtalaista kestävyyttä vaativissa la­jeissa: pyöräilyssä, alppihiihdossa, kävelyssä ja soudussa.

Koska endomorfeilla on hidas aineenvaihdunta (no­peus jolla keho käsittelee ravintoa), he lihovat helpom­min kuin muut ruumiinrakennetyypit. Lihotessaan he ovat myös alttiita sydänsairauksille ja painoa kantavien polvi- ja nilkkanivelten vammoille. Endomorfin kannat­taa siis tarkkailla ruokavaliota ja harrastaa liikuntaa.

Amerikkalaisen miehen syömä ruoka sisältää keski­määrin 35 prosenttia rasvaa. Se on tuhoisaa endomorfille. Puolet rasvamäärästä riittää ja silloin voi lisätä muuta ra­vintoa.


Mesomorfeissa on tyyliä

Mesomorfeja on siunattu leveillä harteilla, kapealla vyö­täröllä ja luontaisella voimakkuudella. Fyysisine avuineen he pystyvät päihittämään sekä endomorfit että ektomorfit. Mesomorfi on on kaveri, jolla riittää lihaksia eikä hänen ole tarvinnut nähdä edes vaivaa niiden eteen.

Tunnettuja mesomorfeja ovat Dan Marino, Carl Lewis ja Deion Sanders; he ovat luontaisia atleetteja, joilla on paljon lihasmassaa ja vähän rasvaa. Tämäntyyppiset mie­het ovat luonnostaan nopeita ja ketteriä. Mesomorfit ovat hyviä monissa urheilulajeissa. Mutta pitkänmatkanjuoksu ja uinti eivät ole heidän suosiossaan, sillä lihasten pai­no vie kestävyyttä ja vähentää kelluvuutta vedessä. Vaik­ka mesomorfi voi syödä vapaammin kuin endomorfi, hänkin lihoo ja voi kasvattaa möhömahan ellei kiinnitä huomiota ruokaansa. Samoin kuin muiden, mesomorfin on tarkkailtava rasvoja ravinnossaan.


Ektomorfit: pelkkää luuta ja nahkaa

Ektomorfi on kevyt, laiha eikä kovin altis rasitusvam­moille. Häneltä luonnistuu yleensä pitkänmatkanjuoksu ja muutkin kestävyyttä vaativat lajit. Hän liikkuu sukke­lasti ja tuntuu muita energisemmältä. Mutta pienten li­hasten takia hänen on vaikea kehittää voimiaan ja rotevoitua. Hento rakenne, vähäinen paino ja korkealla sijait­seva painopiste haittaavat monissa kontaktilajeissa.

Monet ektomorfit murehtivat aivan suotta ruumiinra­kennettaan. Asialla on nimittäin kääntöpuolensa: ektomorfeilla on vilkas aineenvaihdunta. Vaikka he olisivat vain kohtuullisen aktiivisia, he voivat syödä miltei mitä tahansa lihoamatta. He eivät myöskään ole erityisen alt­tiita sydänsairauksille.

Jos ektomorfi haluaa tukevoitua, hänen kannattaa nauttia valkuaisaineita ja hiilihydraatteja, jotka kohotta­vat lihaskuntoa. Magnesiumia on saatava riittävästi. 500 milligrammaa magnesiumia päivässä - 100 milligram­maa enemmän kuin normaalisti suositellaan - saattaa kaksinkertaistaa painonnostoharjoitusten tavoitteet. Hy­viä magnesiumin lähteitä ovat tummanvihreät vihannek­set, pähkinät, banaanit ja täysjyvävilja.

Lähde: Miehen käsikirja, Otava 1996, sivut 19-21.

Tsekkaa myös:






PERHEATERIAT EHKÄISEVÄT LASTEN JA NUORTEN YLIPAINOA

Jos perheesi kokoontuu syömään yhdessä vähintään kolmesti viikossa, teet palveluksen lastesi terveydelle.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan säännöllisesti yhdessä syödyt ateriat vähentävät lasten ylipainon riskiä 12 prosenttia verrattuna harvemmin yhdessä syöviin perheisiin. Yhteiset ruokailut myös lisäävät lasten terveelli­siä ruokailutottumuksia neljänneksellä ja vähentävät epäterveellisten ruokien nauttimista viidenneksellä.

Perheet, joissa syödään harvoin yhdessä, käyttävät muita perheitä enemmän ravitsemuksellisesti heikko­laatuisia valmisruokia. Toistuva yhdes­sä ateriointi myös auttaa vanhempia havaitsemaan ajoissa syömishäiriöiden varhaiset merkit. Yhdessä syövien perheiden lapset sairastuvatkin muita harvemmin syömishäiriöihin.

Katsaustutkimuksessa tarkasteltiin yli 180 000 eri ikäisen lapsen ja nuoren tietoja yhteensä 17 eri tutkimuksesta.

Myös Suomessa lapset syövät usein yksin. Terveyden ja hyvinvoinnin lai­toksen selvityksen mukaan vain noin puolet kouluikäisistä lapsista syö yhtä aikaa muun perheen kanssa. Lasten ja nuorten ylipaino onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti: jopa joka viides lapsi on ylipainoinen.

Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi yhtei­set ruokailuhetket vaikuttavat lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin.

Lähde: Ruokatieto & Kunto Plus 14/2011, sivu 13.





ENGLANNINKIELISESSÄ BLOGISSANI tänään:
  • PROTEIN POWDER, The Skinny Guy's Guide To Protein Powder
http://fitnesstips-kuntoguru.blogspot.com




Ei kommentteja: