tiistai 23. marraskuuta 2010

MUIDEN MIELIKSI

Jotkut pyrkivät jatkuvasti miellyttämään muita ja ottavat tavakseen uhrata itsensä, koska heillä ei ole selvää identiteettiä eikä omanarvontuntoa. Huomaavaisuus muita kohtaan on toki ihailtavaa, mutta se voi mennä liian pitkälle. Jos olet liioitellun hienotunteinen muita kohtaan ja annat helposti myöten heidän toiveilleen ja asetat aina heidät etusijalle, lyöt samalla laimin omia tarpeitasi. Silloin elämästäsi tulee yksipuolista ja sinusta pelkkä muiden palvelija. Pyritkö sinä miellyttämään muita? Sen saat selville vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

• Ajatteletko usein olevasi muita huonompi?
• Tunnetko olosi usein epävarmaksi sosiaalisissa tilanteissa?
• Valehteletko usein sekä itsellesi että muille?
• Pelkäätkö kovasti tekeväsi virheitä?
• Tunnetko itsesi nöyryytetyksi, jos sinut saadaan kiinni virheestä?
• Tapaatko ehtimiseen pohdiskella, mitä muut ovat sanoneet sinulle?
• Kiinnostaisiko sinua tietää, mitä muut ajattelevat sinusta, mutta et ole halukas kysymään?
• Tunnetko olosi epämukavaksi suurissa ihmisryhmissä?
• Viihdytkö parhaiten ollessasi yksin?
• Tuntuuko sinusta, että mitä teetkin, lopputulos ei ikinä ole riittävän hyvä?

Jos vastaat myöntävästi useampaan kuin kahteen tai kolmeen kysymykseen olet ehkä liian huolissasi muiden hyvinvoinnista. Yritä kohentaa omanarvontuntoasi ja keskity vaihteeksi omiin toiveisiisi.

Lähde: Elämäntaidon avaimet - Tie itsetuntemukseen, Valitut Palat, 1995, sivu 65.

Tutustu myös:

http://janilaasonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51636-haluan-miellyttaa
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent3.html



Ari Kokkonen




KATASTROFIN JÄLKEEN ... Sinun apuasi tarvitaan.

Eilisessä Dr. Phil -ohjelmassa oli mukana ihmisiä, jotka ovat selvinneet katastrofista. Yksi heistä oli Pekingin Olympialaisia vuonna 2008 kuvaamassa ollut mies. Hän oli Kiinan muurilla vieraillessaan joutunut salamaniskun kohteeksi. Siitä hengissä selviäminen oli pistänyt hänet ajattelemaan vakavasti jatkoaikansa syytä.

Jos olet jo pitempään seurannut blogiani, olet saattanut siitä lukea, että minulla todettiin vuonna 1999 luuydinsyöpä (Myeloma multiplex). Kaikki tuolloin sairaalassa olleet kohtalotoverini ovat menehtyneet tuohon sairauteen jo vuosia sitten. Yleinen ennuste tuohon aikaan oli suunnilleen: 25 % sairastuneista elossa viiden vuoden ja 5 % kymmenen vuoden jälkeen.

Olen toisinaan miettinyt oman jatkoaikani syytä ja niin tein taas eilisen Dr. Phil -ohjelman jälkeen. Tuon jatkoajan mahdollisti tuolloin vuonna 1999 itseäni vajaat 20 vuotta nuorempi vaimoni ja Toivo-koirani. Vaimoni oli niin henkisenä tukena pirteän ja positiviisen luonteensa ansiosta kuin myös fyysisenä tukena minulle lähes liikuntakyvyttömälle. Kun sitten kykenin taas liikkumaan, oli koirastani ulkoiluseuraa. Vaimostani jouduin luopumaan vuonna 2000 (avioero) ja koirastani 2003 (menehtyminen).

Kun äitini liikuntakyky heikkeni niin, ettei hän kyennyt enää menemään ulos, toimitin hänen kauppa-, pankki-, apteekki- ja virastoasiansa ja kuskasin häntä lääkäriin ja sairaalaan. Siinä oli jatkoaikani ensimmäinen syy vuoden 2006 lokakuuhun asti, jolloin äitini menehtyi.

Paljon en ole elämässäni saavuttanut. Olen kuitenkin saanut aikaiseksi ihanan tyttären, joka on nykyään jo 32-vuotias. Toisena syynä jatkoaikaani onkin ollut pyrkimys häntä tukea ainakin henkisesti. Rahallisestikin tukisin kunnolla, jos siihen olisi mahdollisuuksia. Niitä yritän kohentaa muun muassa mainostamalla blogissani Kunto-opasta, Yves Rocheria, Cdonia, omegaProta ym.

Sinä voit auttaa:

- tilaamalla itsellesi henkilökohtaisen Kunto-oppaan
- pelkästään klikkaamalla Yves Rocheria, Cdonia ja omegaProta
- ostamalla tuotteita noiden klikkausten kautta

- klikkaamalla sivustolistojen alapuolella olevia Googlen mainoksia

Kiitos jo etukäteen!

Kolmantena jatkoaikani syynä olette te blogini lukijat, joille yritän väsätä viitenä päivänä viikossa vinkkejä. Toivottavasti niistä on teille jotain tukea ja hyötyä.

Uusi päivä voi aina tuoda mukanaan jotain uutta. Niinpä odotankin vielä uusia syitä jatkoaikaani ... elämänhaluni kun on ainakin toistaiseksi vielä korkealla.



Ari Kokkonen




PÄIVÄN AJATELMA

Minkään ei tarvitse olla tylsää.
Anna mielikuvituksesi lentää.
Älä hyväksy arkisia rutiineja itsestään
selvinä, muuta ne mieleisiksesi.

http://www.positiivarit.fi/

4 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Olipa hienoa lukea vaihteeksi näin henkilökohtainen teksti blogissasi!

Itselleni vain "särähti korvaan" ettet muka ole paljoa saavuttanut elämässä. Millä mittakaavalla? sinua paremmin tuntematta voin sanoa, että osoittamasi huolenpito läheisiäsi kohtaan on todella merkittävää jo sinänsä. Saati taistelusi syöpää vastaan! On tosi hienoa että siitäkin uskallat kirjoittaa. Mielenkiintoinen aihe, josta monesti on vaikea löytää muuta kuin "virallista tietoa" eli kokemuksia ja selviytymistarinoita.

Blogillasi on selkeä linja, ja blogistasi löytyy aina mielekästä luettavaa. Uskon, etten ole ainut joka saa blogikirjoituksistasi aina vähän uutta mietittävää ja inspiraatiotakin!

Iloa talven alkuun!

Kuntoguru kirjoitti...

Kiitos Paula.

Potkupami kirjoitti...

Blogiasi varmasti tarvitaan ja uusia kirjoituksiasi odotetaan. On hyvä, että joku ehtii seurailla mitä hyvinvoinnista ja kuntoilusta kirjoitella ja mitä muualla tapahtuu. Työssä käyvä ei ennätä kaikkea huomata.

Kuntoguru kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Potkupami.